|
|
* Hoidathan täällä asiallisesti
* Ei mielellään mainoksia.
* Kirjoita selvästi
| Nimi: Janita & Nasu |
02.06.2011 19:49 |
Kävelin Kennel coocosta kohti, kun aurinko paistoi. Kävely matka kesti noin viisitoista minuuttia, ja tietenkin aikani kuluksi kuuntelin mp3:mosta. Kennel näkyi jo muutaman kurvin takaa. Koska en ollut käynyt täällä vielä kertaakaan, olin ottanu oman taluttimen ja pannan mukaan. Kun olin kennelin pihassa, lähdin etsimään ihanaa hoitsuani. Menin eräästä ovesta sisään, ja kävelin siinä vähän , löysin kuin löysinkin Nasun! Nasu oli niin ihana! ♥ en ollut meilkein ikinä nähnyt yhtä suloista koiraa! ♥
en nähnyt Nasulla kaulapantaa, joten laitoin oman kaulapantani Nasulle ja kiinnnitin sen taluttimeen kiinni. Nasu näytti ihan siltä kuin sillä olisi ollut hätä. Ulkona etsin hyvää polkua ja löysin sen! Pieni polku kulki metsään päin ja päätin kulkeä vähän matkaa sitä pitkin. Siellä oli paljon pieniä keppejä, joita heittelin Nasulle. Nasu näköjään tykkäsi hakea joitakin juttuja. Meidän aikamme kului nopeasti, ja minun piti lähteä. Vein Nasun sisälle ja huikkasin : "Moikka Nasu! Nähdään pian!" Lähdin kävelemään kotiin päin ja odotin innolla jo ensiketaa. ♥ |
|
Isäni vei minua Kookokseen, minulla oli tennarit ja ilma oli kovin märkä.
Isäni oli huomauttanut siitä jo ennen lähtöä mutta, en ollut taaskaan kunnellut. No olihan minulla housut ja takki...
Kookos näkyi jo, sanoin heipat ja lähdin kävelemään rapakkoja kierrellen kohti kenneliä. Sisältä kuului puheen sorinaa ja koirien haukuntaa ja ulinaa. Minua pelotti mennä sisään, nooh se oli kai normaalia minulle.
JATKUU... Sori pätkii toi tarina aikas paljon kun en ole paljoa hoidellut koiria hevosiatahan minä pidän... |
Vastaus:
Joo... vähän lyhyt kyllä noihin muihin verrattuna. Saat kuitenkin 3€.
-Fabious |
|
| Nimi: Lauppi |
19.03.2011 09:07 |
Äiti ajoi kohti Kennel Coocosta. Istun etupenkillä ja katselin maisemia. Ajattelin Laikaa. Halusin jo päästä näkemään Laikan. Lähtisin tänään varmaan koirapuistossa. Sitten katsoin tuulilasin läpi ja näin, kuinka jokin koira juoksi meitä kohti. Sillä oli hihna kaulapannassa. Käskin äitin pysäyttää. Äiti pysäytti tien viereen ja koira tuli luokseni. Katsoin kaulapannan nimilaattaa. Siinä luki "Coocoksen Kasper"
-Tämähän on Coocoksen koira!! Huudahdin äitille. Ketään ei näkynnyt, eikä Kasperilla ollut tietääkseni hoitajaa.
-Äiti, voisitko soittaa Fabioussille, onko Kasper karannut, pyysin.
-Joo.. Mutta ole hiljaa että voin puhua, äiti sanoi ja kaivoi puhelimen laukustaan. Hän valitsi numeron ja laittoi puhelimen korvalleen. Käännyin Kasperiin päin.
-Mitäs sinulle kuuluu?? Ja mitäs muut koirat ja varsinkin Laika?
Kasper katsoi minua hölmösti. Silitin sitä.
-Kasper oli karannut. Sanoin etttä voimme tuoda sen, Äiti sanoi.
-No, mennääs sitten!Sanoin ja otin Kasperin autoon. Päästin sen takapenkille ja menin itse perässä. Kasper istui viereeni ja katsoi ikkunasta ulos. Pidin hihnasta kiinni. Pian oltiin Kennelin pihassa. Hyppäsin Kasperin kanssa autosta ja Kasper alkoi heti vetämään. Nykäisin vähän hihnasta. Kasper ei totellut. Fabious oli nähtävästi kuullut, kun olimme tullut pihaan. Hän tuli luokseni ja annoin Kasperin hänelle.
-Kiitos! Joku olisi voinnut vaikka liiskata Kasperin, jos se kerran siellä tien läheisyydessä juoksenteli. Ei saa karata, Fabious sanoi ja osoitti viimeisen lauseen Kasperille.
-No, eipä tässä mitään, Äiti lähtikin jo! Minä menen Laikan luokse! Sanoin ja taputin Kasperia.
-No hyvä, mutta Laika on tarhassa, Fabious sanoi. Lähdin juoksemaan kohti koirien huoneita. Menin Laikan huoneeseen ja otin sieltä talutushihnan. Sitten menin tarhoille. Katsoin tarhaan. Siellä oli muitakin koiria. Astuin tarhan sisään ja koirat tulivat haistelemaan minua. Laikakin tuli. Laitoin hihnan sen kaulapantaan. Muutkin olisivat halunneet lähteä mukaani, mutta otin vain Laikan. Avasin oven ja Laika pujahti ulos tarhasta. Se jolkutteli rauhallisesti vierelläni. Ajattelin, että Laikan huoneessa ei tarvitse käydä. Menin siis suoraaan kohti koirapuistoa. Kävelinmme rauhallisesti tietä. Laika katsoi minua. Taputin sitä. "Ei nyt olla armeijassa" Sanoin ja naurahdin. Jatkoimme matkaa. Laika alkoi menemän edelleni, mutta koska ei vetänyt, se ei haitannut. Laika meni reippaasti. Päätin taas hölkätä ihan vähän. "Juostaanko??" Kysyin Laikalta. Sitten aloin hölkäämään. Laika tuli innoissaan mukana. "Ei kuluteta energiaasi tällä loppuun!" Sanoin sille ja jatkoin hölkkäämistä. Sitten aloin hiljentämään. Laika onneksi hiljensi mukana. "Olet tosi kiltti koira!" Sanoin sille. Matka meni yllättävän nopeasti, sillä pian kuulin jo kimeää haukuntaa. Melkein heti sen perään näinkin jo koirapuistin aidat. Porttien luona luin kylteistä " Pienet koirat" ja "Isot koirat". Isojen koirien puolela oli yksi koira. Pienten puolella oli aika monta Chihuahuaa ja pari muuta pikku-koiraa. Menin isojen puolelle. Avasin portin ja sujahdin nopeasti sisään Laikan kanssa. Toinen koira tuli haistelemaan meitä. Menin Laikan kanssa penkille, kyykistyin ja irrotin hihnan Laikan pannasta. Toisen koiran omistaja istui penkillä. Sitten hän sanoi minulle:
-Hei! Kuka olet?? Mikä tuon koiran nimi on, ja minkä rotuinen se on??
-Olen Lauppi, kukas sinä?? Tuo koirani on nimeltään Laika, tai no se on hoitokoirani. Se on Australianpaimenkoira, Sanoin hänelle.
-Minä olen Milla. Tuo koirani on Niilo, ja se on Kultainennoutaja, Hän sanoi.
-Kiva nimi, sanoin hänelle.
-Milla vai Niilo??Hän kysyi.
-Tarkoitin Niiloa, mutta kummatkin, sanoin hänelle. Katselin kuinka Laika ja Niilo painivat. Sitten ne nousivat ulos ja juoksivat kilpaa minun ja Millan luokse. TAputin Laikaa ja Milla taputti Niiloa. Millakin taputti Laikaa. Sitten ne alkoivat taas painia ja juksennella. Ne leikkivät vähän aikaa, kunnes hengästynyt Laika jölkytteli luokseni.
-Me voisimme alkaa lähteä, sanoin ja laitoin hihnan Laikan pantaan.
-Niin mekin, sanoi Milla ja laittoi hänkin hihnan Niilon kaulapantaan.
-Minne päinolet menossa? Kysyin.
-Tuonne, Milla sanoi ja osoitti suoraan eteenpäin.
-Niin mekin! Mennäänkö samaa matkaa? Kysyin.
-Tietysti! Milla huudahti. Sitten menimme pois koirapuistosta ja lähdimme kävelemään kohti Kennel Coocosta. Niilo veti melkein koko ajan ja Laika käveli kiltisti vierelläni.
-Sinulla on hyvin koulutettu koira. Vanhakin?? Milla kysyi.
-No, eihän tämä ole kouluttamani, ja tämä on vasta 3½, entäs Niilo? Kysyin.
-Niilo on 4. Mutta ostimme sen vasta pari kuukautta sitten, Milla sanoi.
-No, sehän on vain puoli vuotta vanhempi!! Sanoin.
-Niin, mutta heippa, minun täytyy kääntyä tästä! Milla saoi. Olimme huomaamattani tulleet risteykseen.
-Hei hei! Huusin ja vilkutin Millalle ja Niilolle. Milla vilkutti minulle. Jatkoimme matkaa Laikan kanssa. Onneksi olisimme ihan kohta perillä, sillä muistin tuon risteyksen. Jatkoimme kävelya. Sitten olimmekin Kennelin pihassa. Menin suoreen Laikan kanssa Laikan huoneesee. Päästin Laikan siellä irti ja laitoin sille ruuat. Vaihdoin sille myös veden. Istuin lattialle. Laika ampaisi syömään ja kuului vain rousketta. Sitten kuului latkimista ja taas rousketta. Laika oli jo syönnyt, ja tuli nuolemaan minua. Silittelin sitä ja annoin sen nuolla minua. Sitten minun piti lähteä. Halasin Laikaa ja lähdin. Äiti oli pihassa. Hyppäsin autoon ja Äiti kaasutti kohti kotia. |
Vastaus:
Hienoa vaihtelua edellisten tarinoiden juonille. Mukavaa, että tutustuit uusiin ihmisiin. Pitkä tarina jossa k-virheitä edelleen oli, mutta eivät pilanneet pahemmin tarinaasi. Saat tästä 50€
-Fabious |
|
| Nimi: Lauppi |
16.03.2011 19:20 |
Juoksin kovaa vauhtia kohti Kennel Coocosta. Lunta satoi aika paljon. Halusin silti välttämättä päästä näkemään Laikan uudestaan. Minua alkoi hengästyttää, joten aloin hölkkäämään. Näin kuitenkin kennel Coocoksen, ja aloin taas juosta. Onneksi olin pian pihassa. Menin äkkiä rakennuksen oven luo, sen jossa on koirien huoneet. Astuin ovesta sisään. Kuulin kuinka koirat haukkuivat. Etsin taas oven, jossa luki Laika. Astuin ovesta. Laika tuli haistelemaan minua. Silitin sitä. Istuin lattialle ja annoin Laikan tulla haistelemaan ja nuolemaan minua. Silittelin Laikaa. Se tuli syliini. Rapsutin sitä korvan takaa.
-Olet kyllä todella ihana koiruliini, sanoin LAikalle ja rapsutn sitä vielä enemmän. Kun olin rapsutellut Laikaa tarpeeksi, otin hihnan ja laitoin sen Laikan kaulapantaan kiinni. Sitten avasin huoneen oven ja astuin Laikan kanssa käytävälle. Menimme ulos. Onneksi lumisade oli jo laantunut aika paljon. Suuntasin taas kohti maastoreittejä. Menimme maastoreiteille vievälle poluille. Kävelimmme rauhallisesti. Pian olimme jo matsässä. Kävelimme reippaasti eteenpäin. Välillä Laika hidasti. Metsässä oli kaunista. Vastasatanut pakkaslumi kimalteli puiden oksilla ja maassa. Polkua ei näkynyt kunnolla. Päätin taas hölkätä. Aloin hölkkäämään ja LAika oli innoissaan ja tuli mukana. Välillä Laika haukahti. Sitten aloin taas kävelemään. LAika katsoi minuun pettyneenä. "Eikö enää juostakkaan??" Se tuntui kysyvän. Päätin juosta vähän ajan päästä uudestaan. Kävelimme taas, mutta tälläkertaa rauhallisesti. Laika käveli tosi nätisti. Päätin alkaa taas hölkätä. Aloin hölkätä ja Laika tuli todella innokkaasti mukana. Kenneli jo näkyikin puiden takana. Hölkkäsin kennelin pihaan asti, sitten pysähdyin. Fabious oli pihassa. Hän tuli luokseni.
-Hei Lauppi! Olet taas tullut hoitamaan. Kiva juttu. Kävitte näköjään metsässä? Fabious sanoi iloisesti.
-Joo, olen taas täällä. Metsässä käytiin. Mitäs tänne kuuluu??Kysyin.
-Hyvää. Ei ole mitään ihmeellistä tapahtunnut. Koirat ovat olleet kiltteinä, Fabious sanoi.
-Hyvä. Täytyy varmaan jo mennä Laikan huoneesee. Laika näyttäisi haluavan, sanoin ja katsoin LAikaa joka katseli huoneisiin päin.
-No niinpä näyttää. Meneppäs sitten, toivottavasti tulet pain takaisin! VAikka ethän sinä vielä lähdekkään, Fabious sanoi.
-No menen nytten. Täytyy vielä antaa ruokaa ja vaihtaa LAikan vedet, sanoin ja vilkutin. Sitten menin LAikan kanssa sisälle. Menimme LAikan huoneeseen. Irrotin hihnan kaulapannasta ja Laika meni kupillensa odottamaan ruokaa.
-Odota, saat ihan juuri, mutta laitan ensiksi hihnan pois ja haen ruuat, sanoin sille. Vein hihnan pois. Sitten otin ruuat ja menin Laikan kupille. KAadoin ruuat siihen. Sitten otin vesikupin ja vaihdoin vedet. LAika oli jo nähtävästi syönnyt, sillä se tuli luokseni. Vein vedet sille ja se kävi juomassa. Sitten Laika tuli luokseni uudestaan ja silitin sitä. Se nuoli kättäni. Se olisi taas tullut syliini, mutta en ottannut sitä, sillä minun pitäisi lähteä. Sanoin sille heipat ja rapsutin sitä. Vilkutin sille vielä ovenraosta ja sitten lähdin kävelemään kohti kotia. |
Vastaus:
Pidemi, kuin edellinen, mutta kovin samallainen. Voisit vaikkapa opettaa Laikalle temppuja, tai harjoitella agilitya ja käydä koirapuistossa. ieno tarina silti kokonaisuudessaan, K-virheitä edelleen, mutta ne eivät pilanneet tarinaasi. Saat tästä 20€.
-Fabious |
|
| Nimi: Lauppi |
14.03.2011 18:40 |
Koulu oli juuri loppunnut. Kävelin kohti Kennel Coocosta. Tänään olisi ensimmäinen päiväni siellä. Minua jännitti. Halusin jo nähdä hoitokoirani. Onneksi kenneli rakennus jo näkyi. Pian olinkin jo pihassa. Katselin ympärilleni ja mietin, mihin pitäisi mennä. Onneksi ei tarvinnut kauan miettiä, sillä yhdestä rakennuksesta tuli joku ulos. Hän tallutti pientä koiraa. Hän tuli vierelleni ja sanoi:
-Hei! Oletko se uusi hoitaja, joka hoitaa Laikaa??
-Kyllä olen, vastasin ja silitin koiraa joka haisteli minua.
-Kiva että tulit. Anteeksi, en ole esittäytynyt! Olen Fabious! Ja tänä koira on nimeltään Mini. Mikä sinun nimi on?? Hän kysyi.
-Olen Lauppi. Missä Laika on?? Kysyin.
-Laika on huoneessaan. Laikan huone on tuossa rakennuksessa, ovessa lukee Laika. Huoneessa on tallutushihna, pari lelua, ruoka- ja vesikuppi ja ruokaa sekä vettä, Hän vastasi ja osoitti rakennusta. Kiitin ja lähdin kävelemään kohti rakennusta. Astuin sisälle ja kuulin koirien haukuntaa. Luin huoneiden kylttejä. Pian löysin oven, jossa luki Laika. Avasin oven ja astuin sisälle. Laika tuli heti haistelemaan minua. Kyykistyin ja silitin sitä. Laika alkoi nuolemaan käsiäni. Silitin sitä vielä ja sitten nousin ylös. Katselin ympärilleni. Silmiini osui hihna. Hain hihnan ja laitoin sen kiinni Laikan kaulapantaa. Avasin oven ja astelin ulos rakennuksesta. Pihalla käännyin maastoreiteille. Kävelin rauhallisesti, ja pian tuli vastaan risteys. Annoin Laikan tehtäväksi päättää, kumpi suunta. Laika halusi vasemmalle. Menimme siis sinne. Jotkin puut olivat taipuneet kauniisti lumen painosta. Laika haisteli kaikki kivankolot ja puut. Välillä Laika pysähtyi ja teki tarpeensa. Jatkoimme rauhallisesti matkaa. Päätin vähän hölkätä. Aloin hölkkäämään ja Laika hölkkäsi innokkaasti vieressäni. Hölkkäsin jonkun aikaa, kunnes en enää jaksannut. Kävelin reippaasti pitkin polkua. Laika pysähtyi ja alkoi haistelemaan jotain. Katselin ympärilleni. Näin oravan joka kiipesi puuhun. Laika haukahti pari kertaa, mutta jatkoi sitten matkaa. Pian kenneli jo näkyikin. Menimme ripeästi kennelin pihaan. Tallutin Laikan rakennuksen sisälle. Menin Laikan huoneseen ja irrotin tallutushihnan Laikan kaulapannasta. Sitten otin ruokapussin ja kaadoin ruokaa Laikan ruokakuppiin. Sitten vaihdoin vedet. Laika juoksi syömään. Istuin lattialle ja katselin kun Laika söi. Laika oli pian syönyt, ja se ryntäsi syliini. Rapsuttelin Laikaa vähän aikaa. Sitten sanoin Laikalle heipat. Laika antoi minulle pari heippa-pusua. Silitin sitä vielä kerran ja sanoin sille:
-Olet todella kiva koiruliini, tulen mahdollisimman pian taas uudestaan! Sitten lähdin ulos jä lähdin kävelemään kohti kotia. |
Vastaus:
Hienoa! Sopivan pituinen tarina luettavaksi. Muutaman kirjoitusvirhettä bongasin, mutta sellaisia sattuu kaikkille. Saat tästä 18€ näin aluksi.
-Fabious |
|
| Nimi: Fabious/YP |
14.03.2011 16:37 |
| 5 pentua on nyt sitten syntynyt. 2 narttua ja 3 urosta. Ne oleilevat vielä emänsä hoivissa, mutta piakkoin löydät ne pentulaatikosta. |
|
| Nimi: Fabious/YP |
03.03.2011 16:09 |
Lisään muistiinpanoja Ciksun tulevasta pentueesta:
Laskettu aika: 12.3
Pentuja: 5kpl
Ultraan vielä myöhemmin. |
|
Tänään heräsin aikaisin ja nousin sängystäni. Oli todella hiljaista enkä voinut muuta kuin kävellä alakertaan. Olimme muuttaneet vähän aika sitten, mutta onneksi emme kauas kennel Coocoksesta. Äiti oli luvannut, että saisin hoitaa koiria niin kauan, kuin halusin. Nyt meillä kesti kyllä kauemman aikaa mennä Coocokseen, matka oli nyt ainakin 2 kilometriä. Laatikoita lojui ympäri ämpäri ja yritin löytää päällepantavaa niistä. Pian löysinkin ja puin päälleni. Sen jälkeen etsin kaapista jotain syötävää, mutta eihän siellä ollut! Äiti kävisi tänään varmasti kaupassa, ajattelin ja kävelin eteiseen. Puin vaatteet ja menin ovesta ulos.
Kävelin rauhallisesti tietä pitkin, eihän ollut mikään kiire. Meni ainakin tunti, että olin vihdoin kennelin ovella. Koputin ja Fabious tuli avaamaan. Hän pyysi minut sisään ja menin sinne. Mahani kurisi ja Fabious taisi kuulla sen. - Onko sinulla nälkä? Tein juuri makkaramunakasta koirille, tykkäätkö? Fabius kysyi ja nyökkäsin. Istahdin tuolille ja Fabious toi minulle lautasella ihanan lämpimän tuntuista makkaramunakasta. - Miten voit olla noin nälkäinen? Ja miten sinulla kesti näin kauan? Hän kysyi ja katsoi, kuinka ahmin munakasta. - Olemme muuttaneet. Kauemmas Coocoksesta, enkä löytänyt kaapista mitään. Äiti käy tänään vasta kaupassa, selitin samalla kun söin. Kiitin ruuasta ja kävelin häkkihuoneeseen.
Rami katsoi minua päin ja haukahti.
JATKUU-->
(sori, hätistettiin ulos
 )
|
Vastaus:
Eipä haittaa, hyvän pituinen tarina siinä mielessä, että sen jaksaa lukea paremmin. Enkä nähnyt kirjoitusvirheitäkään. Saat tästä 20€.
-Fabious |
|
Juoksin kiireenvilkkaa koulusta kennel Coocosta päin. Olin mennyt taas hoitamaan ihanaa Ramia ja Karoa! Juoksin pientä ja hiljaista metsäpolkua reppu selässä huojuen. Tie oli täynnä suvilunta. Se narahteli jalkojeni alla, kun juoksin. Mietin. Viimeksi hoidin syksyllä, tuli liian vaikeaksi hoitaa monessa paikassa, sitten erosin. Miten saatoin? Ajattelin ja juoksin kohti kenneliä. Pienen kukkulan päällä pysähdyin ja vedin henkeä. Olin todella hengästynyt. Menin mäkeä alas ja näin suuren rakennuksen, jonka pihalla oli paljon tilaa ja kuulin haukuntaa. Rami! Karo! Huusin ja juoksin kennelin ovelle. Soitin ovikelloa ja kuulin jälleen häkkihuoneesta haukuntaa. Ovi avattiin ja Fabious seisoi ovella.
Hei vaan, Roosa! Ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa, hän sanoi ja halasimme toisiamme.
Hei vaan, Viilia! Eikun siis Fabious, sanoin ja katsoin nolona Fabioukseen.
Ei se mitään, hän sanoi ja pyysi sisään. Menin häkkihuoneeseen ja näin Ramin sekä Karon häkin. Kiljahdin ilosta ja riensin Ramin häkille. Avasin luukun varovasti ja annoin sen haistella kättäni.
Terve taas, poikakulta, sanoin Ramille ja rapsutin sitä. Rami haukahti ja nuolaisi kättäni. Suljin luukun ja menin Karon häkille.
Tervehdys sinullekin, sanoin Karolle ja rapsutin sitä. Ne eivät olleet enää lellikkejäni. Koirat olivat jo isoja. Pian ne eivät olisi enää häkissä... Ajattelin ja suljin häkin. Fabious ojensi minulle lainaksi hihnat ja flexit koirille. Menin Ramin luo ja pistin hihnan sille. Otin flexistä kiinni ja kävelin Karon häkille. Avasin luukun ja laitoin sillekin flexin. Talutin molemmat ulos ja silitin niitä. Lähdimme matkaan. Vain me kaksi. Yhtäkkiä Rami alkoi räksyttää hiljaisella metsätiellä, jonnekin metsään päin.
Tule takaisin! Kuulimme ja käännähdin itsekkin metsään päin. Kuulin, kuinka lumen päällä, jostakin kaukaa, kuului haukuntaa ja huutoa. Kävelimme hieman kauemmas, mutta emme ehtineet. Luoksemme pomppi pieni, iloinen Labbis pentu. Se oli narttu pentu. Pieni, musta pentu tuli haistelemaan Karoa ja Karo haisteli pentua. Pian metsästä juoksi pikkuinen tyttö, joka pysähtyi hengästyneenä tien varteen, naama hikipisaroiden peitossa ja vaatteet lumessa.
Hei! Sanoin ja odotin vastausta.
Heipä hei vaan! Olen Aada, tyttö esittäytyi ja pyyhki hien naamaltaan. Sen jälkeen Aada puhdisti vaatteitaan.
Onko pentu sinun? Kysyin ja katsoin Karoa ja pikkuista koiraa.
On. Sen nimi on Nana ja kasvatamme siitä opaskoiran, Aada kertoi.
Yksi ongelma vain on tuo. Nana karkailee koko ajan. Silloinhan se voisi ajaa sokean autotielle! Hän kertoi hädissään ja otti karkurin syliinsä.
Rami oli kyllästynyt odottamaan ja meni läheisen puun juurelle, nosti jalkaansa ja laittoi merkin. Sitten se meni hieman kauemmas ja pyllähti siihen istumaan. Karo murisi tytölle, koska oli vienyt sen haistelukaverin.
Ei se mitään tee. Tämä on muuten Karo. Ja tuo valkoinen karvakasa puun alla on Rami, sanoin Aadalle ja hän rapsutti varovasti Karoa. Rami asettui makaamaan ja sulki silmänsä. Juttelin Aadan kanssa vähän aikaa ja samalla hän laittoi Nanalle hihnan.
Kaipa meidän pitää nyt erota. Nanalla on vartin päästä ruoka-aika, Aada sanoi ja silitti pentua. Hän laski Nanan alas ja lähti juoksemaan sen kanssa kohti kotiansa. Rami nousi iloisesti ja häntä heiluen puun alta. Se juoksi luokseni ja Karo seurasi, kun Nana ja Aada katosivat metsän siimekseen. Lähdin itsekkin juoksemaan metsäpolkua pitkin ja yhtäkkiä ohitsemme kiisi polkupyörä. Koirat pelästyivät ja Rami repäisi vahingossa pyöräilijän takista palan! Otin palan sen suusta ja tutkin sitä.
Kuka hän oli?. En ole nähnyt tuollaista ennen, ajattelin ja panin takin riekaleen taskuuni. Metsäpolulla pyöriä? Minne hän meni? Sitten vasta muistin, että ”hän” oli mies, joka oli menossa kennel Coocosta kohti! Juoksimme äkkiä perään, mutta emme tienneet, minne päin piti mennä. Emme olleet koskaan mennyt metsäpolkua takaperin. Sitten muistin takin palan. Annoin Ramille palan haisteltavaksi ja se sai heti vainun. Mitä pidemmälle menimme, sitä vieraammaksi maisema muuttui. Karo oli valppaana ja katsoi tarkasti ympärilleen. Pitkän taivaltamisen jälkeen saavuimme Coocokseen. Rami veti minua kenneliä päin ja suoraan talon taakse. Siellä oli ovi häkkihuoneeseen! Ovi oli raollaan, mutta pyörä poissa. Siellä oli käynyt joku. Mies oli käynyt kennelissä! Yllättäen Fabiouksella oli ollut joku koulutus juttu ja hoitajat olivat lenkillä. Menimme varovasti sisään ja katsoin koirien häkkejä. Ciksu! Sen häkki ammotti tyhjänä, luukku auki. Sehän oli astutettu! Mies oli varmaan kuullut siitä ja tullut varastamaan Chihuahuan! Rami sai vainun lattialta ja alkoi seurata sitä.
Hyvä poika! Etsi mies, kannustin sitä ja Karo tuli Ramin avuksi. Siinä sitten seurasin koiriani, jotka juoksivat ja nuuhkivat pitkin metsää. Pian tulimme pienelle metsäaukiolle, jonka keskellä oli melko pieni mökki. Mökin vieressä oli pikkuinen rakennus, josta kuului uikutusta ja haukuntaa. Se oli varmasti Ciksu! Iloitsin ja Rami tuli yhä lähemmäs rakennusta. Se pysähtyi talon oven eteen ja murisi.
Katsotaan, mitä siellä on, sanoin ja katsoin varovasti sisään ikkunasta. Siellä ei ollut ketään. Mies oli ilmeisesti lähtenyt. Kävelimme rauhallisesti pienen rakennuksen oven eteen ja avasimme sen. Sen sisällä oli pieni häkki, jossa vinkui ja uikutti, jo hiukan pullea, Ciksu. Se tervehti iloisesti Karoa ja Ramia. Rami puuhasi tassuillaan jotain häkin luona ja rauhoitteli tulevaa äiti-Ciksua. Avasin häkin luukun ja otin pöydältä köyden. Sillä mies oli siis tuonut Ciksun kotiinsa. Pistin sen sille ja kävelimme ulos. Kuulin läheltä askelia ja juoksin äkkiä metsään. Mies tuli yhtäkkiä pyörällä ajaen tietä pitkin.
Vie se koira takaisin! Hän huusi ja polki entistä lujemmin. Olimme vain parin metrin päässä miehestä ja hän polki todella lujaa. Pian näin Coocoksen ja Cicku alkoi räksyttää taaksemme. Juoksimme äkkiä ovelle ja pimputin levottomana ovikelloa. Pimputin pimputtamistani, mutta kukaan ei avannut. Mies oli jo tulossa mäkeä alas. Lumi vain narahteli jalkojeni alla, kun juoksin talon taakse. Yhtäkkiä liukastuin ja lensin rähmälleni. Tietysti silloin hihnat putosivat ja koirat juoksivat pakoon. Ainoastaan Karo jäi luokseni. Se otti hihastani kiinni ja veti nopeasti talon taakse. Nousin ylös ja juoksin sen perässä. Näin, kuinka Ciksu ja Rami juoksivat takaovesta. Mikä onni! Juoksimme sisään piiloon ja lukitsimme oven. Rami, Karo ja Ciksu uikuttivat peloissaan nurkassa. Ikkunan lähellä ei saanut olla. Kyyristyimme nurkkaan, kun vieressämme olevasta ikkunasta mies kurkisti. Onneksi hän ei nähnyt meitä ja lähti takaisin mäkeä ylös. Vedin henkeä ja halasin koiria. Ilman Karoa ja Ramia Ciksu olisi nyt vieraan miehen kynsissä. Silitin Ciksua ja rauhoittelin sitä. Nousin seisomaan ja ohjastin koirat häkkeihinsä. Ciksu pääsi taas lämpimään petiinsä ja Rami lysähti tyytyväisenä pedillensä. Karo haukahti ja nuolaisi naamaani. Silitin sitä ja vein häkkiinsä. Suljin häkit ja etsin ruokaa. Pian löysin ruokahuoneen ja otin sieltä pussillisen ruokaa. Menin ensin Karon häkkiin ja kaadoin kuppiin ruokaa. Katsoin, että vettä oli tarpeeksi. Sitten menin Ramin häkkiin ja kaadoin sillekin ruokaa. Lopuksi annoin pullealle Ciksulle ruokaa ja pian kaikki kolme karvaturria maiskutteli ruokaansa. Menin katselemaan ikkunasta, jos joku vaikka tulisi. Pian Fabious ja muut hoitajat tulivat yhtä matkaa kenneliä kohti. Avasin oven ja pyysin kaikkia olemaan hiljaa. Hoitajat koirineen ryntäsivät väsyneinä häkkihuoneeseen ja veivät hoitokoiransa häkkiin. Muut koirat saivat ruuat ja sen jälkeen annettiin ruokarauha. Fabious tuli viimeisenä ja juoksin hänen luokseen.
Et arvaa, mitä täällä on tapahtunut kun olit poissa! Ensin olimme lenkillä Karon ja Ramin kanssa, kun Aada tuli vastaan Nana labbiksen kanssa. Sitten, kun jatkoimme matkaa, vieras mies ajoi pyörällä ohitsemme. Seurasimme miestä kennelille ja hän oli siepannut Ciksun! Sitten Rami sai vainun ja seurasimme sitä. Tulimme pienelle metsäaukiolle ja siellä oli pieni mökki. Mökin vieressä oli pikkuinen rakennus, jonne Ciksu oli pistetty häkkiin. Vapautimme sen ja toimme Coocosta kohti. Sitten mies alkoi jahdata meitä ja huusi koko ajan, että koira oli tuotava takaisin, mutta emme tietenkään tuoneet! Juoksimme ovelle, mutta se oli lukossa ja juoksimme talon taakse. Kaaduin ja hihnat irtosivat käsistäni. Rami ja Ciksu juoksivat takaovesta sisään turvaan. Karo otti hihastani kiinni ja veti sisälle. Menimme ovesta sisään ja lukitsimme sen. Kyyristyimme nurkkaan ja pelkäsimme. Koirat uikuttivat ja vinkuivat. Mies katsoi ikkunasta, olimmeko sisällä, mutta ei onneksi nähnyt meitä. Luulen, että mies oli kuullut Ciksun astutuksesta ja päättänyt myydä pennut! Kerroin innoissani ja Fabious naurahti.
Aikamoinen tarina. Ciksuhan on häkissään? Puhutko varmasti totta? Hän kysyi.
Joo joo! Se tapahtui oikeasti! Usko minua! Intin, mutta Fabious oli jo lähtenyt. En tiedä, uskoiko hän vai ei. Se jää nähtäväksi. |
Vastaus:
Upea, pitkä tarina, en meinannut jaksaa lukea, mutta pakkohan se oli. Saat tästä 50€. (Uskon)  .
-Fabious |
|
| Nimi: Happys |
30.01.2011 19:37 |
Heräsin aamulla herästuskelloni pirinään. Nousin hitaasti sängystä, söin aamupalaa ja puin vaatteet ylleni. Kello oli jo 10.00. Olisi aika lähteä katsomaan uutta hoitsuani. Puin ulkovaatteet päälle, ja lähdin kävelemään mukulakatua kohti kennel Coocosta.
Kun saavuin perille, astuin ovesta sisään. Tico, Tico, Tico, missä Tico on? Kävelin useitten häkkien ohi. Viimeisen häkin nimikyltissä luki: Tico. Oii<3 Onpa se suloinen, ajattelin, ja avasin häkin. Tico oli pelokas, sillä se meni häkin reunaan, eikä liikahtanut.
''Hyvä poika, tule tänne'' sanoin. Tico liikkui hieman. Kyykistyin, ja laitoin käteni maahan. Karvaturri tepsutteli iloisesti luokseni. Nyt se oli jo tottunut minuun. Ei mennyt pitkään. Olin saanut kenneliltä lainaan fleksin, sillä omaa en ollut vielä ostanut. Laitoin fleksin kiinni Ticon kaulapantaan. Lähdin kävelemään kohti ulko-ovea, Ticon kanssa. Kun olimme ulkona, Tico lähti vetämään fleksiä. Se yritti ja yritti. mutta pieneksi koiraksi ei kovinkaan hyvin jaksanut. Tico oli niin suloinen<3 Käännyimme metsöpolulle. Siellä sitten yhdessä kävelimme ainakin 10 kilometriä.
Kun saavuimme takaisin kennelille, vein Ticon sen häkkiin. Tämä oli ollut ihana päivä<3 Sanoin heipat Ticolle, ja lähdin kotiin.
- Tuli huono, piti kirjottaa kiireellä. Jatkossa tulee parempia  |
Vastaus:
Ihan hyvä ekaksi tarinaksi ja varsinkin jos on ollut vähän kiire. Saat tästä 10€.
-Fabious |
|
| Nimi: Fabious/YP |
24.01.2011 16:45 |
Kirjoitan tämän nyt tänne.
Eli Coocoksen Cute girl "Ciksu" on astutettu Coocoksen Nassen "Nasu" kanssa. Tässä vähän muistiinpanoja.
Emo: Coocoksen Cute Girl "Ciksu"
Isä: Coocoksen Nasse "Nasu"
Astutettu:
23.1.2011
Klo: 17.25
Myöhemmin lisää. |
|
|
|
