|
|
* Hoidathan täällä asiallisesti
* Ei mielellään mainoksia.
* Kirjoita selvästi
TULIN AMULLA KAHDEKSAN AIKAAN KENELIIN.
SITEN HUUDAHDIN NUPPUU! SITEN KUULUI SITEN KUULUI HILJAINEN TASSUJEJEN KIPITYKSEN ÄÄNI.
ARVASIN ETTÄ SE OLI NUPPU KUKAPA MUU SE OLISI OLUT KUIN NUPPU.
SITTEN RUOKIN NUPUN.
SITTEN MENIME ULOS LENKILLE ISOLLE METSÄPOLULE.
MUTTA HUOMASIN ETTÄ SEN VARELLA OLI PALJON LASINSIRUJA KERÄSIN NE USKONUT MUTTA NIINTÄ OLI VÄHÄN MATKAN PÄÄSÄ LIISÄÄ VOI EI!
MISTÄ NE TULEVAT AJATELIN ETTÄ NIITÄ SATAA TAIVAASTA MUTTA TAJUSIN ETTÄ ON NIITÄ MUITAKIN KUIN MINÄ . MUUTE
    |
Vastaus:
Voisit kirjoittaa käyttämättä Caps lockia, se tekee tarinasta sekaisen ja vaikealukuisen. Kirjoitus virheitäkin löytyi ja niistä sakotan hieman. kokonaisuudessaan hiukan sekava, mutta ei hassumpikaan, saat tästä 2€
-Viilis |
|
| Nimi: nasu |
06.03.2010 21:22 |
Miniiii!!! huutelin juuri saamani uutta hoitsua kun olin avannut oven. Hiljainen tassujen kipityksen ääni kuului kun valkoinen, pörröinen koiruus saapui luokseni. "Oletpas sä suloinen" juttelin sille ja nostin sen syliini "ja pieni" nauroin ja suukotin sitä otsalle. Mini nuolaisi naamaani ja näytti innokkaalta. "Mennään lenkille" sanoin sille ja laskin sen maahan. Napsautin flexin kiinni sen pantaan. Mini raapi oven kulmaa häntä heiluen. "Mennään, mennään odota hetki " sanoin sille ja koitin saada lapasen käteeni. Avasin oven ja Mini ryntäsi kirpeään pakkas ilmaan. Aurinko kuitenkin paistoi ja lämmitti kasvoja mukavasti. Suuntasimme metsäpolulle. Siellä pienelle Minille riittikin ihmettelemistä. Toisten koirien jättämät hajut se merkkasi omikseen. Sitten Mini sai näköpiiriinsä tuuheahäntäisen pienin oravan. Mini alkoi haukkua kimeää kova äänistä haukuntaansa. "Mini!" sanoin melko terävästi ja niin kovaa, että itsekkin pelästyin . Mini vaikeni ja katsoi minua kummastuneena sitten se katsoi taas oravan suuntaan, mutta se oli jo lähtenyt pois. Kun sain uudestaan katsekontaktin Miniin palkitsin sen (ostin kaupasta nappuloita jos et oo viellä huomannu ). "Hieno tyttö" sanoin ja nostin sen syliini, jotta pääsisimme hieman nopeammin eteenpäin. Kiersimme lenkin loppuun ja sitten palasimme kennelin pihalla olevalle hallille harjoittelemaan. Saavuimme agility radalle nopeasti ja olin tyytyväinen, koska silloin olisi enemmän aikaa harjoitella. (rakasta koirien kouluttamista). Irroitin flexin Minin pannasta ja kaappasin sen syliini. "Hieno tyttö olet ja suloinenkin" lepertelin sille ja rapsutin sitä korvan takaa. Laskin Minin maahan kun aloin mystyttämään esteitä radalle. Valitsin ensin vain yksittäisen esteen ja sarjaesteen. Riisuin vielä takkini, koska hallissa oli lämmin. "Mini tule tänne" huusin Miniä joka haahuili ympäri rataa. Menin kyykkyyn ja ojensin käteni (jossa oli herkkupala) eteenpäin. Kun Mini huomasi herkun se syöksyi luokseni. "Hieno tyttö" sanoin sille ja palkitsin sen. Kaivoin uuden namin taskustani ja pidin sitä tiukasti sormieni välissä joita Mini kalvoi koittaen saada namin sieltä. Naurahdin sen höpsölle käytökselle: "eet sä sitä vielä saa, vasta ku oot tehny jotain". Kävelin vähän matkan päähän aidasta jonka yli Minin oli tarkoitus nyt ensiksi hypätä. Mini seurasi perässä herkkupalaa. "Nyt mentiin" hihkaisin sille ja lähdin juoksemaan kohti aitaa. "Hyppää" sanoin kun olimme esteen kohdalla ja Minin oli tarkoitus hypätä. Mini aloitti hypyn ihan hyvin, mutta takajalat saivat esteen putoamaan. "Voi höpsöä" samnoin sille ja laitoin sen istumaan jotta se ansaitsisi herkkupalansa. "Koitetan uudestaan" sanoin Minille ja taputinsitä mahasta. "Hyppä" sanoin taas kun Minin oli tarkoitus hypätä. Nyt hyppy onnistui ja palkitsin Minin heti. Olimme harjoitelleet estettä kauan ja sitten siirryimme sarjaesteelle. Se tuotti aluksi hankaluuksia ja onnistuneita hyppyjä tuli kahdeksasta vain kolme. "Tullaan joskus toiste uudestaan" sanoin pikkuruiselle Minille. "Ei rasiteta sua liikaa vaan mennään kotiin" jälleen lepertelin sille. Kannoin Minin sen huoneeseen. Annoin sille vielä ruokaa sekä vettä ja sitten lähdin nukkumaan hoitajien omaan traloon.
P.S Ostan kyllä kaikki tavarat kun mulla on rahaa
P.P.S Kiitos niin paljon että saan goitaa Miniä!!! Mulla on omakin kenneli (kennelbloggari) johon oon kovin tyytyväinen hehh, mut oon jo piiiiitkään kaivannu jotain tällästä hoitolaa tä paikka on UPEEE!!! kiitos <3 |
Vastaus:
Kiitti paljon kehuista. Ensimmäinen päiväsi meni todella hyvin ja saat tästä 26€
-Viilis |
|
| Juoksin kiireessä kennelille ja menin äkkiä Mikin luokse. Otin äkkiä flexin ja valjaat. Puin valjaat Mikille ja kiinntin valjaat flexiin. Juoksin Mikin kanssa ulos kennelistä, ja suoraan metsään. Tammimetsässä polku oli ihan jäässä, mutta juoksin siinä silti kiireeni vuoksi, vaikka se oli kielletty oman turvallisuuden vuoksi. Juoksimme polkua, ja väistelin oksia. Miki kulki aluksi vain takanani ja vedin sitä perässäni, mutta kun Miki innostui juoksemisesta, se alkoi vetää minua perässään. Yritin pysyä Mikin perässä, ja kun olimme juuri pääsemässä pois metsäsätä, kompastuin johonkin, ja flexi lähti kädestäni kuin tykki. Miki jatkoi juoksemista, ja katosi näkyvistä. Nousin ylös, ja tajusin nilkkani olevan nyrjähtänyt. Mietin että tämäkin vielä. Minulla oli kova kiire, ja minä kadotin koirani, ja nyrjäytin nilkkani. Nilkutin takaisin kennelille ja menin katsomaan olisiko Miki tullut takaisin kotiin, muttei ollut. Soitin äidilleni, ja hän tuli kymmenen minuutin päästä hakemaan minua. Menimme kotiin, ja äitini soitti poliiseille, että Miki oli kadonnut. Sain jalkaani tukisiteen, ja kun illalla tulin käymään vielä kennelillä, ja katsomassa olisiko Miki tullut takaisin. Viilis oli kennelillä, jolle kerroin tapahtuneesta. Päätimme Viiliksen kanssa lähteä etsimään Mikiä. Menimme metsään takaisin ja huutelimme aikamme Mikiä, kunnes jossain kuului ulvahdus. Lähdimme ääntä kohti, ja huusimme Mikiä edelleen. Kun olimme kävelleet vähän matkaa, ja huutaneet äänemme käheiksi, huusimm vielä hetken aikaa kipeillä kurkuilla. Yritimme pitää mahdollisimman paljon ääntä. Viimein jostain läheltä kuului haukuntaa. Lähdimme juoksemaan ääntä kohti, ja juoksin itsekin vaikka minulla oli jalka kipeä. Tulimme pieneen polkujen risteykseen, jossa oli paljon oksia. Oli jo pimeää, eikä meillä ollut taskulamppuja, mutta tieltä, jossa oli valot kajasti sen verran valoa että näimme kulkea. Risukosta kuului ääntä, ja yritin katsoa mikä siellä oli. Silloin risukasan keskellä kahahti oikein äänekkäästi. Otin hanskan pois kädestäni, ja työnsin sen risukasaan. Märkä kuono kosketti kättäni. Laitoin hanskan takaisin käteeni, ja aloin vetää risuja sivuun. Viilis teki samoin. Kun kaikki risut oli siirretty, katson maahan, siinä oli iso kuoppa, jossa oli koiran jälkiä. Kuopasta kuului melko raskasta hengitystä. Yritin saada kuoppaan mahdollisimman paljon valoa. Laskeuduin itse kuoppaan, ja huomasin tulleeni koiran viereen. Se pelkäsi selvästi, koska ei tunnistanut minua. Annoin sen haistella ennen kuin koskin siihen. Nostin sen syliini, ja tulin pois kuopsta. Flexi oli katkennut, ja valjaat hiukan repaleiset. Miki painoi paljon, ja siksi jouduimme Viiliksen kanssa vuorottelemaan sen kantamisessa. Palasimme kennelille, ja laskimme Mikin pehmeälle alustalle. Soitin äidilleni, että soittaisi poliisille Mikin löytyneen. Suljin puhelimeni, ja näppäilin eläinlääkärin numeron. Eläinlääkäri vastasi ja kerroin tapahtuneesta. Eläinlääkäri lupasi tulla heti huomenna käymään. Jäin siksi yöksi kennelille, ja valvoin suurimman osan yöstä Mikin kanssa. Aamulla eläinlääkäri tuli ja tutki Mikin, se sanoi että sen jalassa oli pieni leikkausta vaativa murtuma. Myös sen keuhkot pitäisi tutkia, sillä hengitys oli edelleen raskasta. Miki lähti klinikalle, ja jäin itse odottamaan lisätietoa. |
Vastaus:
Hieno tarina, mutta harmi, kun Mikille kävi niin surkeasti. Saat 23€
-Viilis |
|
| Astelin kennelille varmoin askelin, ja varma siitä, että tänään alkaisin kouluttaa Mikiä. Astuin kenneliin, ja menin Mikin luokse, se hyppi, ja yritti nuolla mutta joka hypylle käänsin selkäni. Kääntyminen siksi ettei Miki jatkossa alkaisi hyppiä. Annoin sille ruoan. Menin hakemaan flexiä, ja valjaita. Odottelin kunnes Miki oli syönyt, ja sitten puin sille valjaat. Menin Mikin kanssa ulos, ja lähdin kävelemään tietä pitkin. Ilma oli hyvin kaunis, ja melko lämmin. Menimme taas metsään, jossa oli nyt todella märkää. Astelimme vierekkäin metsäpolulla, jossa oli kulkenut hevosia. Menin jälkiä pitkin, kun Miki joka oli kiilannut eteeni haisteli jokaista hevosen tekemää askelta. Kuljimme kauan pitkin hevosten askelia, ja matka tuntui ikuisuudelta. Pian tulimme pihaan, joka oli oudosti tutun näköinen, nostin katseeni maasta ja tajusin että olimme kookostallin pihassa. Aloin nauraa, ja annoin Mikin vapaasti tutkia paikkaa. Kun palasimme kennelille, alkoi sataa lunta. Olin päättänyt kouluttaa Mikiä ulkona, mutta siitä ei taida nyt tulla mitään, joten päätin jättää toiseen kertaan. Vein Mikin sisälle, ja kuivasin sen. Annoin lähtiessä sille vielä vettä kippoon, ettei tulisi jano. Menin pakkaamaan tavarani, ja pakattuani lähdin kotiin. |
Vastaus:
hieno tarina saat 10€
-Viilis |
|
| Kävelin kennelille aamulla, ja huomasin ettei ulkona olekaan niin kylmä kuin mittarissa näytti. Minulle alkoi tulla kuuma, joten otin pipon poias päästäni. Kenneliin tullessani, menin heti Mikin luokse. Se haisteli kättäni hetken, ja alkoi sitten nuolla kasvojani. Hain flexin ja valjaat. Laitoin Mikille valjaat, ja flexin kiinni valjaisiin. Lähdin kavelemään tietä pitkin kohti metsää. Miki kulki kuono maassa koko matkan metsään. Kun olimme ylittämässä ojaa, Miki hyppäsi innoissaan ojaan, ja upposi kuin kivi. Jouduin auttamaan sen ylös ojasta, jonne upposin melkein itsekin. Miki oli hiukan hölmistynyt tilanteen jälkeen, mutta jatkoi normaaliin tapaan toivuttuaan asiasta. Metsässä päästin Mikin vapaaksi. Se juoksi innoissaan ympäri metsä, ja sain todella huudella sitä että se tuli takaisin. Otimme juoksukilpailun ladulla, jonka olisin voinut voittaa, jos en olisi kaatunut. Miki tuli katsomaan mikä minua vaivasi. Nousin ylös, ja jatkoin juoksemista. Miki voitti kisamme, jonka jälkeen otin sen kiinni. Juoksimme koko matkan kennelille, lukuun ottamatta kohtaa, jossa oja oli. Palasimme kennelille, jossa kuivasin Mikin ettei sille tulisi kylmä, eikä se kastelisi sisätiloja. Annoin vielä ruoan ja lähdin kotiin. |
Vastaus:
Hienoa saat 10€
-Viilis |
|
| Nimi: jelly |
21.02.2010 11:34 |
eka tarinani..
tulin kennelin pihaan ja suunnistin vastaanoton luo.-:moi missäs se namu on? kysyin viiliksltä ja hän tuli näyttämään.jäimme namun kanssa kahdestaan ja menin maahan polvilleen.namu tuli haistelemaan ja silitin sitä.annoin sille pienen makkaran palan taskustani ja sen jälkeen namu istui ja antoi tassua koska halusi lisää makkaraa.annoin toisen palasen.
menin hakemaan namun pantaa ja pikku fleksiä.namu seurasi minua makkaran toivossa.laitoin ne namulle ja kävin pikku lenkin metsäpolulla.sitten meninn harjoituskentälle ja koitin eri temppuja sillä.namu sai makkaraa palkinnoksi ja silloin näin pieniä esteitä kentän reunalla.hain yhden esteen ja namu hyppäsi sen kevyesti.menimme takasin hoitolalle ja harjasin namun.laitoin sille vähän liharuokaa ja vaihdoin veden.menin sohvalle istumaan ja namu tuli syliini.hellittelin namua vähän aikaa ja vein sen sitten omaan häkkiin.-:heippa namu,nähään pian<3 sanoin ja lähdin kotiin. |
Vastaus:
hieno tarina ja kiva että kikki meni ekalla kerralla hienosti. kaikilla koirilla on oma huone ja se voi olla siellä kokoajan.
saat tästä 10€
-Viilis |
|
| Nimi: Meri |
29.01.2010 17:58 |
Päivä Maikin, Kasperin & Laikan kanssa
Menin lenkittämään koiria ja Viilis tuli vastaan. Viilis sanoi : "Alkaa sataa, tulehan jo sisälle". Nyökytin ja kävelin Viiliksen perässä sisälle. Kuivasin ja harjasin koirat, laitoin takkaan valkean ja laitoin ruoat koirille. Lössähdin sohvalle, ja kaikki kolme koiraa hyppäsivät yhtäkkiä syliini. Ne nuolivat naamaani ja minua kutitti. Koirat hyppäsivät sohvalle, vaikka ei saisi, mutta en kertonut siitä Viilikselle mitään, vaan annoin heidän loikoilla kanssani sohvalla tv:n ääressä. Alkoi tulla jo aika myöhä, joten hyvästelin koirat ja sanoin että "Aamulla nähdään !", ja lähdin kotiin päin. |
Vastaus:
Hieno tarina!
Ei se mitään vaikka koirat olivatkin sohvalla, mutta...öö.. Lumi on sinulla ja Kasperia pyysi yksi Jonna ja annoin sen hoitaa Kassua, joten hoidat nyt Maikkia, Laikaa ja Lumia, mutta ei se mitään vaikka tähän tarinaan tulikin kasperi, se oli oikein hyvä vaikka vähän lyhyt.
Saat 4€
-Viilis |
|
| Nimi: Sleepyhead |
21.01.2010 15:58 |
| Tuli nyt vähän lyhyt, ens kerralla pitempi (; |
Vastaus:
Eihän tuo nyt kyllä lyhyt ollut, aivan sopivan kokoinen.
-Viilis |
|
| Nimi: Sleepyhead |
21.01.2010 15:57 |
Pyöräilin kennelille kärsimättömästi. Minua hieman jännitti, koska nyt näkisin uuden hoitsuni, ihan elävänä enkä vain kuvissa, ensimmäistä kertaa. Kun saavuin perille, rupesin kävelemään käytävää pitkin kunnes viimein saavuin Minin ovelle. Vedin syvään henkeä ja avasin oven.
En ole varmaan koskaan nähnyt yhtä suloista koiraa! Mini oli nimensä mukaisesti aika mini, ihana suloinen karvapallo<3! Mini haisteli minua kiinnostuneena ja innokkaasti.
"Terve tyttö, oletpas sinä ihana" minä lässyttelin Minille. Polvistuin alas, jolloin Mini hypähti polvilleni. Mini nuolaisi nenänpäätäni.
"Hahhaha kutittaa!" minä kikatin ja nostin Minin hellästi sylistäni. Mini istahti eteeni ja katseli minua lempeillä tummilla silmillään. Pilke Minin silmänkulmassa kertoi, että tyttö taitaa olla melkoinen hulivili.
Nousin ylös kyykystä ja kävelin tiskialtaan luo. Kaivoin kassistani valkoisen juomakupin ja valkoisen ruokakupin (samaa sarjaa), jotka olin käynyt ostamassa kennelin kaupasta jo aikaisemmin. Täytin vesikupin vedellä ja laskin sen maahan. Sitten kävin Minin huoneessa olevalla kaapilla, jossa oli pieni ruokasäkki. Siis noin yhden annoksen ruokasäkki, kun en kaupasta ruokaa viitsinyt ostaa (en ollut varma olisivatko rahani riittäneet). No, kuitenkin, otin ruokamitalla mitallisen koiranraksuja ja kaadoin ne Minin kuppiin. Lisäsin pipanoihin myös hiemän piimää pehmittämään niitä (Minihän on kuitenkin vielä vasta pentu). Laskin myös ruokakupin lattialle. Mini söi innoissaan ruokansa ja katseli minua lisäannoksen toivossa.
"Ehei koira, enempää ei tänään tule. Tulen taas huomenna käymään ja silloin tehdään paljon kaikkea kivaa. Saan palkankin pian ja voin käydä kaupassa ostamassa sinulle hihnan ja pannan niin pääsemme lenkillekin!"
Vähän ajan päästä silitellessäni Miniä päätin lähteä sen kanssa koirien aidatulle pihalle. Olin kuullut kennelin omistajalta, Viilikseltä, että Mini suorastaan rakastaa juoksemista. Varsinkin vapaana. Ja piha oli tyjänä ettei mitään kärhämääkään syntyisi.
"No niin Mini, nyt mennään!" sanoin ja otin Minin syliini. Kannoin sen koirien huoneiden vierestä ja ovesta ulos ja hupsis, olimmekin jo pihalla. Laskin Minin alas osittain auratulle pihalle. Minua hieman pelotti, että Mini häviäisi lumihankeen. Hyvin se kuitenkin meni. Mini viiletti sellaista vauhtia ettei sitä meinannut silmällä erottaa.
Pikkuhiljaa hämärä kuitenkin hiipi valon tilalle ja pihalla alkoi tulla todella kylmä. Kutsuin Miniä ja se viiletti luokseni. Nostin koirun syliini ja lähdimme takaisin Minin huoneeseen. Silitttelin vielä hieman Miniä ja sitten minun pitikin jo lähteä. Kävellessäni ulos kennellin tiloista päätin tulevani pian uudelleen.
|
Vastaus:
Ihana tarina, kiva että kävitte hieman ulkona. Saat 26€ |
|
| Nimi: Viilis |
19.01.2010 20:49 |
| Tänne kirjoitelkaa hoitotarinat |
|
|
|
