-Hei pikkuinen, sanoin lempeästi, ei sinun minua tarvitse pelätä. Mutta kaikesta huolimatta Ciksu pelkäsi.
kaadoin papanoita sen kuppiin ja vaihdoin raikkaan veden sen kuppiin. Ciksu oli ollut minulla nyt viikon. Eikä se vieläkään uskaltanut tulla luokseni. Olin löytänyt sen vanhalta kaatopaikalta, jossa se oli värjötellyt yksin kaiken jätteen keskellä. Olin houkutellut sen luokseni makkaran paloilla. Se oli ollut niin laiha. Nyt se sentään oli jo tukevoitunut. Istahdinsohvalle lukemaan. Kennelin hommat oli hoidettu: Huoneet siivottu, käytävät lakaistu, koirat olivat päässeet joka päiväiselle tarha käynnilleen, ne olivat saaneet ruokaa ja puhdasta vettä, jotkut oli käytetty lääkärissä ja hoitajattomien kanssa leikitty. Ciksukin oli ollut mukana, mutta se oli käpertynyt arkana nurkkaan. Muutama koira oli yrittänyt tehdä siihen tuttavuuttua, mutta vain 2 koiraa oli päässyt tarpeeksi lähelle. Ne olivat katselleet hölmistyneenä ja käännelleet päätään, kunnes Ciksu oli vaimeasti vinkaissut vastauksensa. Koirat olivat hetken sen jälkeen haistelleet toisiaan.

Pohdin olisiko mahdollista päästää Ciksu muiden koirien kanssa samaan tarhaan, mutta tuskin. Se vain tulisi paniikkiin. Olin ripustanut ison joulu kalenterin aulaan josta kaikki hoitajat saisivat hakea omansa oikeina päivinä. Huomenna tulisi ruoka kuljetus ja vähän sen jälkeen uusia leluja ja tarvikkeita. Pudjetista pitää pitää kiinni päätiun. Tällä kertaa ei liikaa. Viime kerralla Olin ottanut muutaman ruoka laatikollisen liikaa. Jopa se oli riittänyt noin 60€ ylitykseen. Rahaa oli kohtuullisesti, mutta ei tuhlattavaksi turhiin ostoksiin. Lämmitys, sähkö ja vesilaskut oli maksettava kaiken sen lisäksi. Kuulin onnellista tuhinaa ja tunsin jotain lämmintä jalkaani vasten. Käänsin päätäni. Ciksu uinui onnellisena jalkaani vasten koiran untaan. En raaskinut liikkua etten herättäisi sitä. jatkoin lukemista iloisena. Nämä tämmöiset palkitsivat kaiken raadannan ja muun työn.

Heräsin aikaisin aamulla ja vein heti ensimmäiseksi Timin ulos, siellä vastaan tuli iso berhandilainen, Timi rupesi räkyttämään,mutta iso koira vain nuuskutti, minua rupesi hävettämään, ja lähdin takaisin kennelille päin. Päästin Timin aitaukseen muiden koirien kanssa, ne alkoivat heti leikkiä ja riehua, sillä' välin minä puhdistin kaikkien huoneet ja vaihdoin vedet sekä annoin ruokaa. "susien" huoneeseen teinkin kunnon kevätsiivouksen, niiden tultua sisään, ne alkoivat heti taas sotkea paikkaa entiselleen, ne eivät kai pitäneet puhtaasta kovinkaan oaljon. Lähdin päästämään Timin ja muut koirat sisään, harva halusi tulla, joten jätin oven auki, että poääsisivät sisälle halutessaan, eikä pelkoa varkaistakaan ollut, eihän hallissa ollut muuta, kuin koirien ruokaa. Vein Timin sisään ja annoin sillekin ruokaa ja vettä. menin loikoilemaan sohvalle ja syötyään Timi tuli viereeni ja painoi päänsä jalalleni, minä luin kirjaa, pidän kovasti lukemisesta. Illan pimetessä, menin vielä tarkistamaan, että kaikki koirat olivat menneet sisään ja, että voisin sulkea ovet. Siellä oli vielä yksi pikku chihuahua, se istui ja katseli kuuta, huamatessaan minut, se kipitti luokseni ja painoi päänsä polveani vasten, oli siinä hetkisen kyykyssä, kunnes olin nousemassa, ja huomasinkoiran olevan unessa, kannoin sen sen omaan pikku huoneeseen, sen omalle pehmoiselle tyynylle. Ennen kuin lähdin koirulu vielä nuolaisi kättäni ja nukahti. Pesin hampaita ja käövin pesulla, sitten menin yöpuulle Timin kanssa.

Muutama päivä sitten yhden hoitajan yksityinen koira, Miki karlkasi ja se löydettiin kuopasta loukkaantuneena, se joutui eläinlääkärille ja sille tehtiin jalka leikkaus ja sen jälkeen perustarkistus, joten nyt sannttuMoi saa hoitaa koiraani Timiä. sannttu tuli hoitamaan ja Timi tervehti häntä ilosena ja kun tyttö kyykistyi rapsuttamaan koiraa se rupesi nuolemaan hänen kasvojaan. SannttuMoi aloitti Timin hoitamisen ja annoin hänelle "huoneeni" toiset avaimet, koska Timin kaikki tavarat olivat siellä ja luotin sannttuun ettei hän veisi mitään, tyttö saisin liikkua siellä ihan miten halusi. Sillä välin kun Timi oli jossain sannttun kanssa minä pääsin tekemään töitäni joita riitti paljon, ensiksi oli muiden hoitajattomien koirien ruoka aika, kävin jokaisessa huoneessa vuorotellen ja täytin kaikki ruokakupit niile tarkoitetulla ruualla, sitten päästin koirat ulos aitaukseen ja siivosin kaiken parusteellisesti, annoin kaiikien koirien olla ulkona hiukan pidempään, sillä ne olivat tosiaan sen ansainneet, jätin kuitenkin olen auki jos vaikka joku koiruli haluaisi sisään aikaisemmin, kaikki kun osasivat omiin huoneisiinsa todella hyvin, eikä niitä tarvinnut sinne välttä mättä viedä. sitten menin "susien" huoneisiin, ne olivatkin paljastuneet ihan koiriksi, joka selittääkin sen miksi ne eivät olleet lähteneet karkuun, mutta pidimme niitä yhä susina, sillä ne niin kovin näyttivät niiltä. Päästin ne urosten aitaukseen (joka oli siis sitä varten että naaraiden kiima aikoina urokset päästettiin sinne) jossa ne saivat olla vapaasti sillä aikaa, kun siivosin niiden huonetta ja annoin niille ruokaa ja vettä, ne olivat juoneet kuppinsa tyhjiksi joten vein niille aiktaukseen ämpärillisen vettä, että ne saivat tyydyttää janonsa. Saatuani kaikki koirat takaisin sisään ja noukittuani kaikki kikkareet pois pihalta, menin syömään, sannttuMoi oli jo lähtenyt kotiin ja tuonut Timin sisälle syömään ja juomaan. Oli jo ilta kun viimein pääsin lepäämään, lepuutin hetken itseäni sohvalla ennekuin menin pesemään hampaitani ja nukkumaan, minulla oli jännitys päällä sillä huomenna lähtisin laskettelemaan vanhan luokkani kanssa, vain muutama (2-4) eivät tule, oli sannttuMoi sanonut, kun oli tänään käynyt Timiä hoitamassa, harmi, että sannttu ei voinut osallistua, koska oli murtanut kätensä ja hänen piti tyytyä vain katseluun ja ruuan valmistukseen.
Sitten nukahdin.

Riksu oli saanut uuden kodin ja lähteny sinne sisustamaan, minä sen sijan olin jäänyt kotiin o9lin parantubut nuhastani ja lähtenyt pitkälle lenkille Timin kanssa. Vastaan tuli joku vieras mummeli jolla oli Bordercollie, joka veti niin, että mummo oli vaarassa kaatua, mummo sai kuitenkin tasapainonsa pian takaisin eikä onneksi kaatunutkaan. Pian saavuimme määränpäähämme, kisa-alueelle, olimme ilmoittautuneet Timin kanssa agility kisoihin, vaikkei pikku poika oikein vielä osannutkaan, mutta olihan se oppinut jo kaikki esteet ja nyt oli näytön paikka, halusin vain nähdä miten se pärjäisi ja sijoittuisi. katselimme kuinka muut selvittivät esteitä, joillain tippui kokoajan ja joillain ei melkein yhtään. Olimme jo valmiina lähdössä ja kun lähettäjä näytti merkin lähdimme, Timi arsteli ensiksi, mutta sitten se rebtoutui ja keskittyi, lopputulos oli, ei lainkaan kaunistelematta omastamielstäni aka kaamea, puomeja sinne tänne, en kuitenkaan torunut Timiä, eihän se ollut syy eikä mikään olinhan itse halunnut testata koiraani kuinka hyvin osasi.
Tulimme toiseksi viimeisiksi, olihan se parempi kuin olin kuitenkaan luullut, saimme palkinnoksi koirankeksi paketin jotka oli määritelty koiran koon mukaan. Lähdimme kotiin päin, sillä muut koirat olisi vielä ruokittava ja päästettävä ulos tarpeilleen, kannoin Timin melkein koko loppu matkan, koska se oli niin väsynyt se kuitenkin teki tarpeensa ja päästessään sisään se hoiperteli heti syömään ja juomaan, annoin sille koiran napsuja ja vaihdoin vedet sen kuppiin. Päästin koirat aitaukseen ja annoin niiden juosta ulkona sillä aikaa kun tein pika siivouksen niiden huoneisiin ja täytin niiden juoma- ja ruokakupit sekä pöyhin niiden makuualustat. Sitten päästin ne sisään ja toivon mukaan ne menivät syömään, itse menin syömään muroja. Sisälle päästyäni kävin syömässä ja pesemässä hampaat, huoneeseeni tultuani, huomasin Timin nukkuvan sikeästi sängylläni, yritin mennä sen viereen niin hiljaa kuin vain pystyin, mutta se kuitenkin heräsi ja pääsi kuunnolla peiton alle, päästyäni mukavaan asentoon Timiliini kuitenkin käpertyi viereeni nukkumaan. Siinä me nukuimme sitten tyytyväisinä.

Heräsin ruuan tuoksuun ja lähdin kävelemään keittiöön, Riksu oli tehnyt aamupalaksi munakasta ja oli parhaillaan syömässä omaa annostaan, kun huomasi minut ja lähetti minulle lentosuukon, punastuin ja menin häntä vastapäiselle paikalle syömään. Riksun syötyä hän vei Timin ulos, koska minä olin hiukan kipeä, minulla oli kuumetta jonin verran ja kauhea nuha. Pojan tultua takaisin, Timi ryntäsi nuolemaan minua ja rauhoituttuaan istahti viereeni sohvalle, Riksukin tuli istumaan ja halasi minua, punastuin taas ja huomattuani sen punastuin vielä enemmän, Riksu ei sanonut mitään, piti minua vain kädestä ja katsoi silmiini, hetkeen kukaan ei sanonut mitään, kunnes ovikello soi ja Riksu meni avaamaan oven. Kuulin kuinka joku jutteli.
- Öö..Hei, kuka sinä olet, onko Viilis paikalla? joku kysyi.
- On hän paikalla ja minun nimeni on Riksu, Riksu sanoi ja päästi vieraan sisään.
Se oli Essi, paras kaverini, kerroin olevani kipeä ja Essi sanoi, että lähtisi aivan pian, mutta tuli vain kysymään oliosiko minulla jotain ylijäämä kamaa kirppikselle, menin penkomaan varastoa ja löysin sieltä vanhan kukkaruukun, punaiset helminauhat ja metallisen pikku pingviinin. Annoin ne Essille ja hän lähtio tyytyväisenä viemään niitä myytäviksi, kaiken tämän jälkeen Riksu kysyi:- Eikö hän ole meidän luokalta?
- On, mutta hänellä on lievä varhais dementia, sanoin.

Illalla Riksu kävi suihkussa, valvoin sänhyssäni, kunnes Riksu tuli, pidin kuitenkin silmiäni kiinni enkä siis tiennyt mitä poika aikoi, Riksu kumartui ylleni ja vsuuteli taas, avasin silmäni nopeasti ja Riksu istahti sängylleni.
Kysyin:- Aijotko ottaa tuon tavaksi?
Riksu vastasi virnuillen:- Ehkäpä ja pussasin häntä poskelle, halasimme vielä ja Riksu peitteli minut, sitrten hän meni omalle patjalleen ja nukahdimme molemmat, Timi nukkui Jalkopäässäni kuten aina, paitsi silloin kun sillä oli liiankuuma.